sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Aika rientää.

Mainitsin, että Nemo on sijoitusuros. Tällä hienolla ja terveellä nuorella miehellä olisi tarkoitus teettää kahdet pennut. Olen aina miettinyt, että "siihen on vielä aikaa" kun poju on niin pieni. Aiemmin tänään sain puhelun, että Nemon morsiammella Siirillä on otolliset päivät ensimmäiselle tapaamiselle. Ja nyt Siiri jo majailee meillä, what happened to my little baby boy? Vastahan sain blogin pystyyn ja kiireellä alkoi heti tapahtua. Pakko laittaa vielä tähän Nemon varttumiskuulumisia ja kuvia, ennenkö alkaa aikuisten lisääntymis juttuja tulla!

Nemo on aina ollut kauhea hulivili, ei ihan perus ragdoll. Se laukkaa huoneesta toiseen vauhdikkaasti karjuen, kuin isokin leijona. Meillä on siis viidakon kuningas pieneen pumpulipakettiin naamioituneena. Nemon leikit on joskus niin vauhdikkaita, että se alkaa läähättää. Pitää hyppiä seinille, verhoihin, koiraa päin (useimmiten tappohyökkäys kohdistuu koiran häntään), Mimin sekä omistajan päälle.. Tarkentaen, omistajan vatsan päälle, I mean c'mon! Ja ei saa unohtaa Nemon lempiharrastusta: varpaiden metsästys peiton raosta. Voi niitä lukemattomia öitä, kun saa herätä siihen että kissa raatelee varpaita kuoliaaksi. Sellainen rasavilli räsynukke on meidän Nemo :)

Mamma ja poju päiväunilla sohvalla
Luonteeltaan Nemo on erittäin reipas ja sosiaalinen. Aina jos meillä on vieraita, niin herra tassuttelee tervehtimään uusia tulokkaita. Kaikki saa lällyttää, paijata ja roikottaa pojua miten päin vain haluaa. Ja kun menen nukkumaan, Nemo tulee kainaloon ja sitä saa rutistaa ja helliä kuin nallea. Aito ragdoll<3 Uusissa paikoissa Nemo on hieman varuillaan, mutta sopeutuu tilanteeseen yleensä hyvin nopeasti.


Ruoka on Nemolle ykkös juttu! Se on jopa kehittänyt kerjäysliikkeen, jotta saisi aneltua tehokkaammin. Kaikki menee, hunajameloni tai salaatti, you name it. Tämä kissa on kirjaimelliseti kaikkiruokainen. Tässä todiste: Beggin 4 Food! Aina kun syön se tulee istumaan viereeni ja nousee takajaloilleen rukoillen kerjäämään. Koita siinä syödä rauhassa kun yksi maukuu ja rukoilee lisää ruokaa vaikka olisikin vasta syönyt. Nemo on aika pyöreä jo nyt makoillessaan, en kehtaa edes kuvitella millainen tankki se olisi jos se saisi aina niin paljon ruokaa, kun se vaan jaksaa syödä.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Siitä se ajatus sitten lähti.

Nemo 1kk

Kissat ovat aina olleet suuri osa elämääni ja mielestäni kissa on täydellisin olento, mitä maa päällään kantaa. Kissan itsenäisyys ja ylpeys kiehtoo minua, sinun tulee ansaita sen huomio ja luottamus. Minulla on aina ollut kissoja teinitytöstä lähtien ja en osaa kuvitella elämääni ilman niitä.

Kiinnostukseni Ragdoll rotua kohtaan nousi koulussa kissat1 kurssin aikana. Kävimme rotua läpi ja mietin voiko olla todellisuudessa jotain noin lutuista ja suloista? Vastauksen sain oppia yllättävän nopeasti. Toinen kissani oli jonkun aikaa sitten menehtynyt traagisesti vierasesineleikkauksen jälkeiseen vatsakalvontulehdukseen ja tarvitsin uuden ystävän vanhemmalle kissalleni. Maatiaiskissani Mimi ei koskaan ole ollut eläessään yksin ja se kaipasi seuraa. Ajattelin että mikä olisi parempi vaihtoehto vanhemmalle kaveriksi kuin leppoisan lauhkea Ragdoll. Satuin ohimennen kuulemaan hyvästä kasvattajasta, joka kasvattaa hyväluonteisia ja terveitä Ragdoll kissoja. Tämä kasvattaja on Päivi Felixon Espoosta, jolta sitten päädyin ottamaan nykyisen nalleni Nemon sijoitusurokseksi häneltä.

Nemo ja hänen 4 veljeään 1kk vanhoina
Kun ragdollia esitellään rotuna, siitä usein jätetään ikävät asiat manitsematta. Rotu on kehittynyt yhdestä yksilöstä 1960-luvulla Kaliforniassa ja rodun alkuvaiheessa sukusiitosprosentti on taatusti ollut korkea. Tämä tekee koko rodun geneettisen perimän hyvin suppeaksi ja alttiiksi erilaisille sairauksille. Ragdoll rodulla todetaan paljon munuaisten nefropatiaa sekä kardiomyopatiaa ja ne ovat todettu periytyviksi sairauksiksi. Tosin ainakin munuaisten kohdalla on vielä auki, miten periytyminen tapahtuu. Ragdoll pentuetta teetettäessä tulee aina tutkituttaa molemmat vanhemmat ainakin näiden kahden sairauden osalta, miten useasti niiden sukupuussa sairauksia ilmenee ym. Niin sanotut pimeät pennut keltaisessa pörssissä ja apulassa lisäävät tutkimattomina sairaiden yksilöiden määrää rodussa.
Tässä se hetki, jolloin rakastuin ragdoll rotuun

Apua, tulipa avauduttua heti alkuun :D mutta köh köh, nämä olivat minun kriteerini pennulle jonka otin ja Nemokin on jo nyt ultrattu molempien sairauksien varalta ja todettu terveeksi. Toivottavasti sairaudet eivät pääse yllättämään myöhemmässä iässä.
Nähtyäni Ragdoll vauvat olin aivan myyty ja olen ollut rakastunut rotuun ensitapaamiseta lähtien. Siitä se ajatus sitten lähti laittaa tämäkin turha blogi pystyyn ja keroa vähän räsynuken elämästä eri elämänvaiheissa. Mukaan tulee myös muita kommelluksia pienessä eläintarhassamme koiran ja toisen kissani kanssa.